Bordellien ja parituksen laillistamisen seuraukset Saksassa

Olen yllättyneenä huomannut, että valtamediassa on viimeinkin käsitelty hieman enemmän sitä, miten paljon prostituutioon kytkeytyvää järjestelmällistä ihmiskauppaa ja törkeää paritusta esiintyy meillä täällä Suomessakin. Monet miehet ovat juttujen kommenttipalstoilla, vähemmän yllättäen, toivoneet ja vaatineet, että Suomessa laillistettaisiin bordellit Saksan mallin mukaan. He kehtaavat väittää, että bordellien avulla prostituutioon liittyvä ihmiskauppa ja hyväksikäyttö loppuisi jollain maagisella tavalla. Jokainen aiheeseen vähänkään perehtynyt kuitenkin tietää, että ihmiskauppa ja miesten prostituoituihin kohdistama väkivalta on niin Saksassa kuin muissakin bordellit ja parituksen laillistaneissa/dekriminalisoinneissa maissa todella mittava ongelma.

Myytti Saksasta ”prostituution mallimaana” kuitenkin vaikuttaa elävän varsin sitkeästi, minkä takia pyrin tässä kirjoituksessa esittelemään tiiviisti, mitä Saksassa todella tapahtuu. Sen lisäksi, että bordellien laillistaminen ei ole tehnyt prostituutiosta turvallisempaa tai kitkenyt ihmiskauppaa, on se aiheuttanut myös monia muita täysin odottamattomia yhteiskunnallisia seurauksia.

Olen käyttänyt kirjoitukseni lähteinä useita uutisia, tutkivan journalismin artikkeleita, asiantuntijoiden puheita, haastatteluja ja kirjoituksia sekä Saksan seksiteollisuudessa hyväksikäytettyjen naisten kertomuksia.

*****

Parittamisen sallinut prostituutiolaki on epäonnistunut virallisissa tavoitteissaan

Prostituutio ei ole koskaan ollut Saksassa täysin kiellettyä, mutta valtio on säännellyt sitä eri aikoina erilaisin keinoin. Vuosina 1945–2001 parittaminen ja muu ”prostituution edistäminen” oli laitonta, mutta bordellien omistajien annettiin siitä huolimatta vuokrata tiloja prostituoiduille. Vuonna 2001 säädettiin uusi prostituutiolaki, joka astui voimaan vuonna 2002. Uusi laki laillisti parittamisen sekä prostituution ja bordellien mainostamisen. Prostituutiosta oli tarkoitus tulla verotuksen alainen, ”tavallinen työ muiden joukossa”.

Uusi laki myönsi parittajille oikeuden ”ohjata prostituoituja”, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että parittajien katsotaan toimivan laillisesti, vaikka he määräisivät prostituoitujen työajat sekä seksipalveluiden hinnan ja sisällön prostituoitujen puolesta. Useat bordellit myös esimerkiksi vaativat, että naisten tulee esiintyä bordellin tiloissa jatkuvasti täysin alasti.

Ihmiskauppa ja ”hyväksikäyttävä paritus” on Saksassa yhä laitonta. Laissa ei kuitenkaan määritellä parittamisen ja ”hyväksikäyttävän parittamisen” eroa, ja rikostuomioon riittävien todisteiden esittäminen hyväksikäyttävästä parituksesta tai ihmiskaupasta on osoittautunut käytännössä hyvin vaikeaksi.

Saksan valtio on kykenemätön antamaan edes suurpiirteistä arviota maassa olevien prostituoitujen määrästä, mikä on feministiaktivisti Inge Kleinin mukaan Saksan valtion kannalta varsin kiusallista, kun ottaa huomioon, että Saksa on perustellut parittamisen ja bordellien laillistamista nimenomaan sillä, että se tekee prostituutiosta läpinäkyvämpää. Lehdistössä prostituoitujen määräksi arvioidaan useimmiten 400 000, mutta oikea luku saattaa olla vähemmän tai jopa satoja tuhansia enemmän. Kukaan ei tiedä varmasti.

Seksin oston ja parittamisen laillistaminen on joka tapauksessa lisännyt prostituution kysyntää. Havocscope arvio Saksan laillisen prostituution liikevaihdon olevan yli 15 miljardia euroa vuodessa. Vuonna 2018 Saksassa toimi noin 3500 virallisesti rekisteröityä bordellia, mutta laittomia bordelleja tiedetään olevan vähintään yhtä paljon. Vuoden 2001 lakimuutos ei siis ole onnistunut ”tuomaan prostituutiota pois maan alta” toisin kuin luvattiin. (Tähän samaan ontuvaan argumenttiin suomalaisetkin bordellien perään haikailevat usein vetoavat.)

Lakimuutos ei ole lisännyt saksalaisten naisten mielenkiintoa myydä seksiä, mikä tuskin on yllätys kenellekään. Niinpä parittajat tuovat ulkomailla köyhissä oloissa eläviä naisia prostituoiduiksi Saksaan. Ulkomaalaisten prostituoitujen määrää on mahdotonta tietää tarkasti, mutta vuoden 2017 arvioiden mukaan jopa noin 90% Saksan sadoista tuhansista prostituoiduista on peräisin ulkomailta. Suurin osa naisista tulee parittajien mukana Romaniasta, Bulgariasta ja muista köyhistä Itä-Euroopan maista. Viime vuosina myös nigerialaisten naisten määrä on lisääntynyt. On yleisesti tiedossa, että suuri osa Eurooppaan tuoduista nigerialaisista prostituoiduista työskentelee parittajilleen velkavankeudessa ja väkivallan uhan alla.

Osa ulkomailta tulevista naisista tietää, että heitä odottaa Saksassa prostituutio, kun taas osa on huijauksen ja ihmiskaupan uhreja. Myös monet niistä naisista, jotka ovat tietoisesti lähteneet prostituoiduiksi, joutuvat perillä Saksassa parittajiensa riistämiksi.

Vuoden 2001 lakimuutosta perusteltiin sillä, että se parantaisi prostituoitujen työoloja ja yhteiskunnallista asemaa sekä vähentäisi prostituutioon liittyvää rikollisuutta. Ei kuitenkaan ole viitteitä siitä, että rikollisuus ja prostituoitujen kokema väkivalta olisi vähentynyt tai prostituoitujen työolot parantuneet lakimuutoksen jälkeen. Saksan valtio on osoittanut hyvin vähäistä mielenkiintoa tutkia uuden prostituutiolain vaikutuksia. Viimeisin Saksan viranomaisten teettämä selvitys on vuodelta 2007. Selvityksen mukaan prostituoitujen työolosuhteet eivät ole parantuneet, eikä prostituutioon kytkeytyvä rikollisuus ole todistettavasti vähentynyt lakimuutoksen myötä. Prostituoitujen parissa 20 vuotta työskennellyt sosiaalityöntekijä Andrea Weppert toteaa vuonna 2013, että prostituoitujen olosuhteet ovat jopa huonontuneet viime vuosina.

Rikollisjengit, kuten Helvetin enkelit, Bandidos, United Tribuns ja Mongols kontrolloivat yhä prostituutiota ja punaisten lyhtyjen alueita useissa Saksan kaupungeissa, ja ihmiskauppa on yhä kasvava ongelma. Saksan liittovaltion keskusrikospoliisi lopetti murhattujen prostituoitujen tilastoimisen vuonna 2002, koska murhien tilastoiminen ”lisäisi prostituutioon liitettyä stigmaa”. Sex Industry kills -sivuston kokoamien tietojen mukaan Saksassa on murhattu ainakin 90 prostituoitua naista vuosina 2002-2020. Todellinen luku saattaa olla paljon suurempi.

Virallisesti rekisteröityneillä prostituoiduilla on uuden lain ansiosta mahdollisuus tiettyihin sosiaalietuuksiin, mutta vain hyvin pieni vähemmistö prostituoiduista on lopulta rekisteröitynyt. Suurin osa ei todennäköisesti rekisteröidy sen takia, että he joko haluavat pysyä anonyymeina tai ovat ihmiskaupan uhreja.

Vuoden 2001 lakimuutos on ennen kaikkea hyödyttänyt parittajia ja auttanut bordellien omistajia rikastumaan ennennäkemättömällä tavalla prostituoitujen naisten kustannuksella – sekä taannut Saksan valtiolle verotuloja miljoonien eurojen edestä. Monet kriitikot ovatkin kutsuneet Saksan valtiota maailman suurimmaksi parittajaksi.

Megabordellien nousu

Saksan bordellit toimivat yleisesti siten, että bordellin omistaja perii prostituoiduilta päivittäistä huonevuokraa ja seksinostajilta sisäänpääsymaksua bordelliin. Halvimmissa bordelleissa miesten maksama sisäänpääsymaksu on muutaman euron, kun taas ”luksusbordelleissa” sisäänpääsymaksu on useampia kymmeniä euroja. Sisäänpääsyn jälkeen miehet maksavat vielä erikseen valitsemalleen prostituoidulle sovitun ajan ja seksiaktien mukaisen hinnan.

Prostituoidun ja bordellin omistajan välillä ei siis yleensä ole virallista työsopimusta, vaan naiset ovat ”itsenäisiä yrittäjiä”. Päivittäinen huonevuokra on yleensä jotain 50e ja 160e väliltä, mikä tarkoittaa sitä, että naisen on pakko saada useampi asiakas yhden työvuoron aikana jäädäkseen voiton puolelle.

Vuonna 2001 säädetyn lain jälkeen Saksassa on avattu useita niin kutsuttuja megabordelleja, joista isoimpiin mahtuu kerralla jopa tuhat miesasiakasta. Tyypillisesti naisten sisäänpääsy muussa kuin huonevuokraa maksavan prostituoidun tai muun työntekijän roolissa on kielletty.

Megabordellien yhteydessä toimii usein yksi tai useampi baari/yökerho sekä esimerkiksi strippiklubi tai kylpylä. Prostituoiduille naisille saattaa olla tarjolla ruokala, kampaaja ym. maksullisia palveluita. 12-kerroksinen Pascha Kölnissä oli Saksan suurin bordelli kunnes se teki konkurssin COVID-19 pandemian seurauksena tänä vuonna. Paschan perustaja Hermann Müller oli jo vuonna 2017 tuomittu 3 vuodeksi ja 9 kuukaudeksi vankilaan veronkierrosta.

Paschan käytävä. ©Albrecht Fuchs, Telegraph

Megabordelleja markkinoidaan sillä, että ne takaavat naisille paremman turvallisuuden kuin pienemmät huoneistobordellit tai netin välityksellä tai kadulla tapahtuva prostituutio. Todellisuudessa yhdeksän megabordellia on jäänyt kiinni lapsiprostituutiosta, ja bordellien tiloissa on tiettävästi murhattu kahdeksan prostituoitua. Lisäksi useat megabordellit ovat jääneet kiinni ihmiskaupasta ja parittajien naisiin kohdistamasta väkivallasta.

Paradise-bordelliketjun omistaja Jürgen Rudloff ja markkinoinnin johtaja Michaël Beretin toimivat vuosikaudet laillisen bordellitoiminnan kansikuvapoikina. He esiintyivät säännöllisesti suosituissa keskusteluohjelmissa, tosi-tv-ohjelmissa ja lehtihaastatteluissa, ja brändäsivät kylpyläbordellinsa ”miesten ylellisiksi hyvinvointikeskuksiksi”. Kulissit kuitenkin kaatuivat lopullisesti viime vuonna, kun Rudloff tuomittiin viideksi vuodeksi vankilaan osallisuudesta ihmiskauppaan, pakkoprostituutioon ja petokseen. Rudloff myönsi oikeudenkäynnissä, että rikollisjengit toimittivat prostituoituja Paradise-ketjun bordelleihin. Myös Beretin sai kolmen vuoden ja kolmen kuukauden ehdottoman vankeusrangaistuksen osallisuudestaan.

Useat naiset todistivat, että he työskentelivät Paradise-ketjun bordelleissa pakotettuina. Parittajat onnistuivat estämään naisten pakenemisen uhkailulla ja väkivallalla. Oikeudenkäynnissä kuultu Helvetin enkelien entinen jäsen myönsi, että hän oli pakottanut naisia prostituoiduiksi Paradiseen. Jos naiset eivät tienanneet tarpeeksi rahaa, hän hakkasi heitä rangaistukseksi päähän, jotta vartaloon ei syntyisi näkyviä mustelmia.

Vuonna 2015 ensiesitykseen tulleessa dokumentissa The Mega Brothel Rudloff ja Beretin käyttäytyvät avoimen seksistisesti ja misogyynisesti. Beretin esimerkiksi lyö ohitseen kulkevaa prostituoitua takapuolelle, ja kutsuu bordellissaan työskenteleviä prostituoituja ”sieluttomiksi nartuiksi”. Kertonee paljon Saksan yleisestä kulttuurista, että Beretinin kaltaiset ”bordellikuninkaat” – kuten heitä yleisesti nimitetään – ovat nousseet arvostetuiksi kansallisiksi julkkiksiksi.

Prostituution monet muut muodot

Naiskauppa käy kovana myös netin välityksellä. Esimerkiksi Gesext.de-sivusto tuottaa omistajalleen Herbert Krauleidisille 10 miljoonaa euroa vuodessa. Naiset (tai naisten parittajat) lataavat sivulle kuvia ja kertovat mitä palveluja myyvät. Miehet käyvät naisista huutokauppaa, ja suurimman tarjouksen tehnyt voittaa. Krausleid ottaa jokaisesta maksetusta summasta 15% itselleen. Naiset, joilla on lääkärintodistus siitä, että he ovat ”neitsyitä”, tienaavat Krauleidsin mukaan kaikista eniten.

Saksassa toimii myös erilaisia ”teema-bordelleja”. Esimerkiksi Teenyland-bordellissa prostituoidut ovat iältään 18–19-vuotiaita, mutta esittävät alaikäisiä. Bordellista löytyy huoneita, jotka on sisustettu esimerkiksi koululuokaksi tai pikkutytön makuuhuoneeksi.

Yhtiö nimeltä Uschi Haller Fun & Films puolestaan järjestää kuvattavia ”gang bang” -juhlia, joihin osallistumisesta miehet maksavat 35e. Paikalle tuodut naiset ovat prostituoituja ja kondomien käyttö on kielletty, mutta miehille tarjotaan kasvomaskeja oman identiteetin salaamiseksi. Videomateriaalin yhtiö myy pornona. Naisille juotetaan kuvauksissa alkoholia, syötetään spagettia suuseksin välissä kunnes he oksentavat tai muuta vastaavaa, kuvausten teemasta riippuen. Yhtiö julkaisee kuvausten jälkeen kuvia naisten tulehtuneista ja turvonneista genitaaleista todisteeksi siitä kuinka ”hyvä meno” juhlissa oli.

Katuprostituutiotakin esiintyy edelleen runsaasti eli bordellitoiminnan helpottaminen ei ole onnistunut siirtämään prostituutiota kokonaan sisätiloihin. Myös katuprostituutiota pyritään kuitenkin hallitsemaan uusin keinoin. Esimerkiksi Kölnin Geestemünder Strasselle on rakennettu aidattu alue, jonne seksinostajat voivat ajaa autolla, valita kyytiinsä pienissä katoksissa värjöttelevistä naisista haluamansa ja ajaa sitten yhdessä yhteen alueen sisälle rakennetuista ”seksi-boxeista”.

Geestemünder Strassen ”seksi-boxit”.

Useat prostituoidut kertovat, että hinnat ovat laskeneet viime vuosien aikana. Kadulla yhdynnän voi saada vain kympillä, bordellissa muutamalla kympillä. Tähän on vaikuttanut erityisesti Romanian ja Bulgarian liittyminen Euroopan Unioniin vuonna 2007, minkä jälkeen parittajien on ollut entistä helpompaa tuoda yhä useampia naisia valtioiden rajojen yli prostituoiduiksi Saksaan.

Niin kutsuttuja flat-rate bordelleja alkoi ilmestyä kymmenisen vuotta sitten. Niiden toimintaperiaate on, että asiakas maksaa sisäänpääsymaksun (tyypillisesti 70–100e) ja saa sen jälkeen ”panna niin paljon ja niin kauan kuin haluaa” kaikkia bordellissa tarjolla olevia prostituoituja. Hintaan sisältyy usein myös juomat ja ruuat. Prostituoitujen saama palkka pysyy samana riippumatta siitä, kuinka monta ”asiakasta” he joutuvat vastaanottamaan vuoronsa aikana.

Spiegelin haastattelema Alina kuvailee joutumistaan Berliinissä sijaitsevaan flat-rate bordelliin nimeltä Airport Muschis (suom. Lentokenttäpillut). Parittaja vei Alinan Romaniasta suoraan bordelliin, jossa hänen täytyi aloittaa työt muutama tunti saapumisensa jälkeen. Miehet maksoivat sisäänpääsystä 100e, minkä jälkeen naisten täytyi palvella kaikkia halukkaita miehet ja suostua kaikkeen, mitä miehet vaativat. Naisten palkkoja laskettiin, jos miehet valittivat heistä. Miehiä oli niin paljon, että Alina lopetti lopulta laskemisen. Alina oli muiden naisten tavoin vankina bordellissa: he eivät saaneet poistua bordellista muualle kuin läheiselle huoltoasemalle ja silloinkin vartioituina. Parittajat uhkailivat, että he tiesivät, missä naisten perheet asuivat. Naiset eivät uskaltaneet paeta tai ilmiantaa parittajiaan bordellissa katsastuskäyntejä tekeville poliiseille.

Ihmiskauppa

Vuonna 2009 flat-rate bordelliketju Pussy Club nousi otsikoihin, kun sen lähelle Stuttgartia avaama bordelli houkutteli avaamisviikonlopun aikana paikalle 1700 asiakasta. Sadat miehet jonottivat kadulla samanaikaisesti sisäänpääsyä bordelliin. Pussy Club oli mainostanut itseään seuraavasti: ”Seksiä kaikkien naisten kanssa niin kauan kuin haluat, niin usein kuin haluat ja sillä tavalla kuin haluat. Seksiä. Anaaliseksiä. Suuseksiä ilman kondomia. Kolmenkimpat. Ryhmäseksi.” Sisäänpääsymaksu oli päivällä 70e ja illalla 100e. Viikonlopun jälkeen miehet valittivat netin keskustelufoorumeilla, että naiset eivät olleet enää muutaman tunnin jälkeen yhtä ”käyttökelpoisia”.

Pussy Clubin tarjoamat prostituoidut olivat romanialaisia naisia. Bordelliketju joutui myöhemmin lopettamaan toimintansa, kun sen johtajat tuomittiin ihmiskaupasta ja talouspetoksista.

Flat-rate bordellin mainos. Lähde: Feministcurrent

Ihmiskaupan uhreille tarkoitettuja turvakoteja ja neuvontakeskuksia perustanut Lea Ackermann kertoo Telegraphin toimittajalle 17-vuotiaan venäläisen Klaran tarinan. Klara lähti työtarjouksen perässä Saksaan. Hän tiesi, että työ olisi prostituutiota, mutta ajatteli, että kestäisi sitä kolmen kuukauden ajan, sillä hänen perheensä oli epätoivoisesti rahan tarpeessa. Kun Klara saapui Saksaan, useat miehet raiskasivat hänet ensimmäisen yön aikana ”valmistellakseen” häntä prostituutioon. He ottivat Klaran passin, ja hän pääsi pakenemaan vasta neljän vuoden jälkeen. Klaran parittajat raiskasivat toisen tytön rikkinäisellä lasipullolla, kun hän ei suostunut johonkin, mitä asiakas pyysi.

Spiegelin haastattelema Cora kertoo, miten parittaja huijasi hänet mukaansa Moldovasta ensin Romaniaan ja sitten Saksaan. Cora luuli pääsevänsä töihin tarjoilijaksi, mutta joutuikin pakkoprostituutioon bordelleihin. Hän joutui kestämään toistuvia raiskauksia jopa 18 tuntia päivässä. Asiakkaina (eli raiskaajina) kävi myös poliiseja. Vuoden 2012 jouluaattona Coran parittaja iski häntä veitsellä kasvoihin. Haava oli niin paha, että parittaja päästi Coran sairaalaan. Cora onnistui pakenemaan Saksasta Romaniaan ja siellä toimivaan ihmiskaupan uhrien auttamiskeskukseen.

Vuonna 2012 julkaistun tutkimuksen mukaan ihmiskauppa on yleisempää seksinoston ja parittamisen laillistaneissa tai dekriminalisoinneissa maissa kuin niissä maissa, joissa seksinosto ja parittaminen on kielletty.

Ihmiskauppaan ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön perehtyneen Andrea Matolcsin mukaan ihmiskauppiaan on totta kai helpompaa toimia maassa, jossa bordellit ja parittaminen on laillista. Saksa on ihmiskauppiaalle houkutteleva toimintaympäristö, sillä kiinni jäämisen riski on häviävän pieni. Ja vaikka ihmiskaupasta jäisikin kiinni, niin seuraukset ovat usein lähes olemattomat. Vuonna 2018 vain 23% Saksassa tuomituista, naisia prostituutioon pakottaneista ihmiskauppiaista sai vankilarangaistuksen.

Myös Saksan poliisit valittavat, että heillä ei ole riittäviä keinoja ja resursseja tutkia ihmiskauppaa. Eläköitynyt poliisitarkastaja Manfred Paulus sanoo, että Saksasta on tullut ”itä-eurooppalaisten nuorten naisten seksuaalisen hyväksikäytön keskus, sekä maailmanlaajuisen järjestäytyneen rikollisuuden toiminta-alue”. Toisaalta osa poliiseista syyllistyy itse paritettujen ja ihmiskaupattujen naisten seksuaaliseen hyväksikäyttöön, mikä ei ainakaan lisää uhrien luottamusta poliisiin.

Vaikka suurin osa prostituutioon ihmiskaupatuista naisista on ulkomaalaisia, voivat myös saksalaiset naiset joutua ihmiskaupan uhreiksi. Sandra Norak, 29, kertoo kokemuksistaan Guardianin haastattelussa. Poikaystävä pakotti hänet työskentelemään bordelleissa kuuden vuoden ajan. Norakin mukaan suurin osa bordellien prostituoiduista on parittajien hyväksikäyttämiä, ja hän kampanjoi nykyään seksin oston ja parittamisen kriminalisoinnin puolesta.

Prostituutio osana saksalaista kulttuuria

Bordellien mainoksia on mahdotonta päästä karkuun Saksan kaupungeissa. Bordelleja mainostetaan sekä kaduilla että autojen, rekkojen, bussien ja taksien kyljissä. Näiden mainosten keskellä kasvavat lapset oppivat jo ennen omaa seksuaalista heräämistään, että seksi ja naiset ovat kulutustuotteita, joita miehet ostavat.

Bordellin mainos rekan kyljessä. Lähde: Feministcurrent

Prostituutiota lobataan paljon Saksan mediassa, ja esimerkiksi Saksan televisiossa on esitetty useita ohjelmia, joissa omistajat pääsevät esittelemään omia bordellejaan. Erilaiset bordelleihin liittyvät tosi-tv-ohjelmat ovat suosittuja, ja menestyneimpien bordelliketjujen omistajat ovat nousseet Saksassa tunnetuiksi julkkiksiksi.

Esimerkiksi sittemmin ihmiskaupasta tuomittu Michael Beretin oli mukana tosi-tv-ohjelmassa Rotlicht Experten, jossa ”asiantuntijatiimi” kävi arvostelemassa ohjelmaan hakeneiden bordellien ”laatua”.

Vuonna 2011 tosi-tv-ohjelma The Wollersheims seurasi ”Saksan ikonisimman bordelliomistaja” Bert Wollersheimin ja hänen ”uuden rakastettunsa” elämää. Näin siitä huolimatta, että Wollersheim oli 1990-luvulla syytettynä ihmiskaupasta, kun hän oli käskenyt kidnappaamaan naisen, joka ei suostunut enää työskentelemään hänen omistamassaan bordellissa.

Myös ”punaisten lyhtyjen kuninkaaksi” usein tituleerattu Marcus Prinz von Anhalt omistaa edelleen useita bordelleja, ja Instagramissa yli 500 000 seuraajaa, siitä huolimatta, että hän on istunut neljä vuotta vankilassa ihmiskaupasta tuomittuna.

Saksalaiset seksinostajat

Saksassa on täysin normaalia, että miehet ja jopa teinipojat menevät bordelleihin isolla joukolla ”juhlimaan” yhdessä. Miehet kirjoittavat arvosteluja ostamistaan naisista ja jakavat vinkkejä toisilleen seksinostajien omilla nettisivustoilla. Alla esimerkki tyylistä, jolla miehet näillä sivustoilla kirjoittavat:

On hyvin harvinaista, että seksinostajat ottavat yhteyttä viranomaisiin, jos he epäilevät kohdanneensa ihmiskaupan uhrin. Saksalaiset seksinostajat ovat omilla internetsivustoillaankin hyvin avoimia siitä, että viitteet ihmiskaupasta tai prostituoitujen naisten osoittama selvä haluttomuus ei herätä heissä empatiaa naisia kohtaan, vaan pikemminkin he kokevat itse tulleensa petetyiksi, jos eivät saa ”täydellistä palvelua”.

Osa miehistä taas etsii tarkoituksella mahdollisimman haavoittuvaisessa asemassa olevia naisia, kuten huumeaddikteja, kodittomia, kieltä osaamattomia ja pakolaisia tai alaikäisiä tyttöjä, koska he ovat usein helpommin alistettavissa suostumaan mihin tahansa.

Vuoden 2017 lakimuutokset

Prostituutiolakia uudistettiin vuonna 2016, ja muutokset astuivat voimaan vuonna 2017. Laki nimettiin ”prostituoitujen suojelulaiksi”. Esimerkiksi flat-rate tarjousten mainostaminen kiellettiin ja kondomin käytöstä tuli pakollista. Käytännössä kondomin käyttöä ei tietenkään voida valvoa, mutta ainakaan bordellit eivät voi enää yhtä avoimesti mainostaa seksiä ilman kondomia, mikä oli aikaisemmin yleistä. Alueita, joilla prostituutio sallitaan, on myös rajattu pienemmiksi, ja prostituoiduille suunnattua terveysneuvontaa on pyritty tehostamaan. Laki ei kuitenkaan lupaa rahoitusta exit-palveluille eli apua naisille, jotka haluavat poistua prostituutiosta. (Myös ”seksityöntekijöiden järjestöt” ovat perinteisesti auttaneet naisia vain prostituution aloittamisessa ja alalla pysymisessä, mutta eivät alalta poistumisessa.)

Prostituoitujen tulee uuden lain mukaan rekisteröityä kunnallisvirastossa, minkä tavoitteena on kritisoitu olevan vain halu tehostaa prostituutioon kohdistuvaa verotusta. Maksamattomista veroista kertyneet lainat vaikeuttavat monien naisten mahdollisuuksia irtaantua prostituutiosta.

Ehkä merkittävin lakimuutos on se, että aikaisemmin ihmiskaupasta tuomitut henkilöt eivät saa enää laillisesti avata uusia bordelleja. On aivan käsittämätöntä, että vuoteen 2017 asti se oli mahdollista. Aikaisemmin oli myös yleinen käytäntö, että bordelleissa oli esillä menu, jossa lueteltiin eri seksiaktien hinnat. Uuden lain myötä bordelli ei saa esittää valmiita hintoja, vaan prostituoidun ja seksinostajan tulee neuvotella hinnasta keskenään. Suuri osa ulkomailta tulleista prostituoiduista ei puhu saksaa tai englantia, mikä tekee neuvottelusta käytännössä mahdotonta.

Lisää uudistuksista ja niiden vaikutuksista voit lukea Inge Kleinin antamasta haastattelusta.

Lopuksi

”[Financially disadvantaged] women are being sacrificed so that some men can have sex whenever they want, the way they want and with whom they want. – –  German politicians and the German state bear a historical responsibility in the development of a sex industry that creates thousands of victims of sexual violence daily, and makes enormous profit out of them.”Dr. Ingeborg Kraus

Saksan prostituutiotilanne on epäilemättä patriarkaalisten ja sadististen miesten unelmien täyttymys. Nykyiseen tilanteeseen ei ole johtanut ainoastaan vuoden 2001 lakimuutos, vaan patriarkaalisen vallanjaon ja seksuaalikäsitysten pitkä historia. Jotkut kenties kannattivat vuoden 2001 lakimuutosta, koska uskoivat vilpittömästi, että se parantaisi prostituoitujen naisten asemaa. Osa taas ajoi lakia juurikin siksi, että tiesivät varsin hyvin sen olevan edullinen ennen kaikkea seksinostajien ja parittajien näkökulmasta.

Viime vuosina saksalaiset feministijärjestöt ovat kampanjoineet entistä näkyvämmin parittamisen ja seksinoston kriminalisoinnin puolesta sekä vaatineet parempia tukipalveluja prostituutiossa hyväksikäytetyille naisille. Myös journalistien ja poliitikkojen parissa kriittiset äänenpainot ovat lisääntyneet.

Suomen, kuten muunkin maailman, tulee ehdottomasti ottaa opikseen Saksassa tehdyistä virheistä. Prostituutioon kytkeytyvä ihmiskauppa ja pakottaminen on mittava ja äärimmäisen vakava yhteiskunnallinen ongelma, eikä meidän missään nimessä tule tehdä naisten kaupallisesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä entistä helpompaa parittajille ja raiskaamisesta maksaville ”seksinostajille”. Saksaan viittaaminen ”prostituution mallimaana” on loukkaus kaikkia seksuaalisesti hyväksikäytettyjä naisia kohtaan.

*******
Lähteet ja lisälukemista aiheesta:
Compilation of Statistics on Sex Buyers in Germany
Conviction of Jürgen Rudloff: The end of Paradise!
The Ever Increasing Concentration of the Sex Industry in Germany
’Flat rate sex’ brothel owners jailed for fraud
The “German Model”, 17 years after the liberalization of prostitution
Germany ’the brothel of Europe’ for trafficked Nigerian women
How Legalizing Prostitution Has Failed
Legalization has turned Germany into the ‘Bordello of Europe’ and we should be ashamed
The Myth of “Legal Makes It safe”
Out of Control. On liberties and criminal developments in the redlight districts of the Federal Republic of Germany.
Prostitution law in Germany: Regulation for taxation
(Pseudo) Child Prostitution Under Legalization
The Invisible Men – Germany
Trouble in Paradise: the rise and fall of Germany’s ’brothel king’
Welcome to Paradise
What German Sex Buyer Forums Tell Us About Prostitution – An Analysis

1 vastaus artikkeliin “Bordellien ja parituksen laillistamisen seuraukset Saksassa”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s